Oi, ensimmäinen oikea osa! :) Pyytelen anteeksi jo valmiiksi kuvien _upeaa_ laatua ja määrää, mutta jes! Eka osa, homma lähtee käyntiin! Risut ja ruusut erittäin toivottuja. Kiitos ja nauttikaa!

 

OSA 1: MIEHENMETSÄSTYSTÄ RIVERVIEW'SSA

 

Minea Virtanen, kaunis nuori nainen, halusi testata, kuinka kaupunginkasvattina selviytyisi Riverview'n maalaiselämässä. Menevällä naisella olikin aluksi hankaluuksia nukkua ilman jatkuvaa meteliä ikkunan toisella puolella, mutta pieni, maalaishenkinen tölli alkoi pikkuhiljaa tuntua kodilta.

 

Minean jokailtaiseksi riitiksi muodostui hetki keskuspuistossa, milloin lukien, milloin tutustuen uusiin ihmisiin. Vielä muutamankin asuinkuukauden jälkeen Minea tunsi itsensä yksinäiseksi hitaasti lämpeävässä maalaiskaupungissa, sillä kuten hän huomasi karun totuuden olevan, Riverview'sta ei löytynyt yhtä ainoaa sinkkumiestä. Niinpä sinnikkäistä lähestymisyrityksistä huolimatta Minea sai lähinnä lämmintä kättä ja katkeria katseita aviosäädyssä olevilta naisilta.

 

Minea päätti täyttää tyhjiötä tunne-elämässään kovalla työnteolla. Hän hankki ammatin ja ryhtyi poliisiksi, ensimmäiseksi nais-sellaiseksi. Riverview'n konservatiiviset kansalaiset kauhistelivat nuoren, hoikan tytön ryhtymistä perinteiseen miesten ammattiin, mutta todistettuaan pätevyytensä (saamalla seutua ryöstelevän traktorivarkaan kiinni), Riverview'n asukit alkoivat arvostaa tulokasta.
Eräänä kiireisenä työpäivänä sattui kummallinen tilanne. Raivostunut - mutta komea, kuten Minea laittoi merkille - mies juoksi päivystävän poliisin koppiin. Minea sattui olemaan päivystävässä vuorossa ja sai kuulla äkäisen litanian kirosanoja ennen pääsyä oikeaan asiaan. Tai noh, asiahan jäi hieman epäselväksi kaksikon tutkaillessa toisiaan ihastuksen vallassa. Minea päätti tarttua tilaisuuteen ja pyysi miestä käymään illemmalla. Siis ihan varmuudeksi jotta oikeus tapahtuu. Naisen kummaksi mies suostui.

 

Illalla Pertti Alkavaiseksi itsensä esitellyt mies todella saapui Minean matalaan majaan. Minea oli aivan ihastuksissaan: viimein hänen onnensa oli kääntynyt tässä avioituneiden kaupungissa! Kaksikko oli kuin luotu toisilleen ja illan myötä asia johti toiseen...
Kun Minean vanha kaappikello löi kahtatoista keskiyön merkiksi, puutarhassa kuherteleva pariskunta suorastaan säikähti. Oliko aika tosiaan mennyt näin nopeasti? "Mun.. Mun pitää mennä. Ja äkkiä." Pertti ähkäisi. Minea kummastui. "Miksi ihmeessä, Pertti? Voit jäädä tänne, älä kursaile. Nukutaan myöhään ja syödään brunssi, mulla on huomenna iltapäivävuoro. Älä mene, rakas, en jaksa taas olla yksin!" Pertti näytti yhä vaivaantuneemmalta ja Minea alkoi hiillostaa häntä poliisintaidoillaan. "Jos sulla on jotain kerrottavaa, kerro se nyt. En halua että mikään jää hiertämään." Lopulta Pertin oli pakko myöntää mieltään painanut asia. "Minea, kulta, älä käsitä tätä väärin... Tämä kyllä kuulostaa pahalta, mutta... Olen naimisissa toisen naisen kanssa. Meillä on teini-ikäinen poika, Mersu ja omenapuutarha. Ja silti mä halusin tänne. Meidän liitto ei ole ollut entisensä... Ja nyt kun tapasin sut, mun elämäni sai taas uutta suuntaa. Haluan sut. Voitko antaa anteeksi?" Minea oli hieman järkyttynyt saamastaan tietomäärästä mutta halasi Perttiä lämpimästi anteeksiannon merkiksi. Hänkin halusi Pertin.

 

Erään kerran Pertin saapuessa taas salaiselle vierailulleen Minean luo, nainen huomasi Pertin muuttuneen. Tämä oli tulossa vanhaksi! Herran jestas, Minea ei ollut edes ajatellut, kuinka vanha Pertti oli... Ilmankos hän oli saanut pahoja katseita vikitellessään - tietämättään -  kylän ukkomiehiä, hänhän oli itse vasta parikymppinen. "Pertti...! Mä oon vähän hämmentynyt. Meillä taitaa olla aika paljon ikäeroa..." Pertti hymyili Minealle anteeksipyytävästi. "En voi itseäni nuorentaa... Tiedän ettei minullakaan ole jäljellä paljoa, mutta rakastan sinua todella. Ei anneta iän olla tiellä, eihän?" Mineaa arvelutti, mutta päästessään Pertin syleilyyn hän unohti koko asian. Ei se niin vakavaa voi olla.

 

Jo samana iltana Minea kihlasi Pertin sukuunsa. "Kyllä tässä iässä voi jo joustaa!" Pertti, uusi Virtasen suvun jäsen, hohotti ja antoi nuorikkonsa kihlata itsensä Virtaseksi.

 

Aamulla Pertin hipsiessä takaisin vanhaan kotiinsa hänen vaimonsa Martta oli jo vastassa. "Missä sinäkin olet ollut? Perttukin luuhaa kaupungilla, tulee sitten isäänsä! Milloin olet viimeksi viettänyt yön kotona?!" Perttiä hieman suretti poikansa puolesta, mutta ilmoitti Martalle eroavansa. "Minä olen nyt uusi mies. Menin kihloihin eilen illalla, Minean kanssa, tiedäthän hänet. Ei muistella pahalla Martta, ei tämä toimi enää. Sano Pertulle, että saa tulla koska haluaa kylään." "KYLÄÄN?! Ihme että edes lapsen saan itselleni! Perttu ei sinun likkasi taloon astu kuin minun kuolleen ruumiini yli!"

 

Pertti keräsi vähät tavaransa ennätys nopeasti ja ryntäsi suoraan Minean luo. "Minea, nyt mennään naimisiin. Haluan mahdollisimman nopeasti eroon Martasta, nyt." Minea oli aivan onnessaan! Hän päätti kertoa toiset hyvät uutiset putkeen, nyt kun kerran oli vauhtiin päästy.  "Pertti... Silloin kun ekan kerran tavattiin... Taidan olla raskaana." Pertti syleili rakasta vaimoaan. "Olen niin onnellinen! Meidän sukumme tulee kestämään useat myrskyt, tunnen jo nahoissani, kuinka lapsemme tulee olemaan vahva. Vahva." Minea ihmetteli siippansa puheita, mutta ohitti ne suloisella hymyllä. "Vanha mies, antaa hänen höpöttää."

 

Kuukaudet kuluivat nopeasti kotia muodostaessa ja kuherrellessa. Eräänä erikoisen lämpimänä syysiltana Minea tunsi kovan potkaisun mahassaan "Uuhhpff! Pertti! PERTTII!" Synnytys oli alkanut.

 

Pitkän ja vaivalloisen synnytyksen päätteeksi Minea sai kotiinviemisiksi pienen, suloisen tytön. Hänet nimettiin Ranjaksi. "Rakas Ranja... Sinä olet sukumme seuraava perijä. Kova urakka, onneksi et itse sitä ymmärrä, vielä. Tui tui, nuku vain, kulta..."

 

Pertti oli aivan haltioissaan suloisesta tyttärestä. Edellisessä avioliitosta hänellä oli poika, mutta uuden perheen pikku prinsessa vei nyt pikkurillin lisäksi koko käden. Pertti jäi jopa eläkkelle urheilu-uraltaan, jotta saisi viettää enemmän aikaa pienen tyttärensä kanssa.

 

 

Minean elämässä alkoi kaikki olla hyvin. Vuosien yksinäisyyden jälkeen hänellä oli vihdoin joku, jolle kokata aamuisin ja kuiskutella iltaisin. Hänellä oli vakaa toimeentulo ja kaunis, pieni tytär. Mitä muuta voisi toivoa? Noh... "Pertti... Talo kaipaisi ehkä remonttia." "Kuinka niin? Hyvinhän me tänne mahdumme, Minea." "Ei kai meidän lapsiluku ole vielä täynnä, vai onko?" "Harkitaan..."

 

Pertin harkitessa asiaa kuukaudet kuluivat ja Ranja kasvoi taaperoksi. Hän alkoi muistuttaa yhä enemmän isäänsä! Vain Mineaa suretti. "Voih... Kohta minusta tulee vanha, Ranjakin on jo näin iso tyttö!"

 

Pertti palvoi tytärtään yhä enevässä määrin ja kertoi tytöstään joka käänteessä, jokaiselle joka ei tajunnut lähteä karkuun ennen uusimpia uutisia. "Ja tiedätkös, se meidän Ranja osaa jo puhua! Niin nuorena! Kyllä se on älykäs tyttö, tullut äitiinsä varmaan. Mutta minun ulkonäön se on saanut, se on vissi. Olenkos jo kertonut sen, kun Ranja...." Koita kestää, naapurirukka!

 

Päivät tosiaan vierivät vauhdilla ja Ranjan opetellessa kävelemään (jonka oppi vauhdilla senkin!) Minea huomasi olevansa jälleen raskaana, sanoipa Pertti siihen mitä tahansa. "Kerron sen Pertille myöhemmin, hermoili vain liikaa, jos kertoisin nyt..." Minea suunnitteli.

 

Raskauden merkit alkoivat jo näkyä, kun maha alkoi pikkuhiljaa pyöristyä ja aamupahoinvointi palasi kuvioihin. "Minea. Nyt taitaa se remontti tulla tarpeeseen, vai kuinka?" "Juu..."

 

Kun synnytyksen aika koitti, Pertti oli juuri vanhan työporukkansa saunaillassa. Neuvokkaana - ja hulluna - naisena Minea lähti kaasuttamaan sairaalaan työautollaan.

 

Aamuyöllä kotiin saapui uupunut mutta onnellinen Minea Onni kainalossaan.

              -  LOPPU  -

Tässäpä eka osa, lisäilin muutamia uusia kuvia! Tarina paranee, kun pääsen hieman pidemmälle ja lähemmäs tämän hetkistä pelini tilannetta... Saa otettua paremmat kuvatkin! Kiitos ja hei :)